Suomesta löytyy hyvin monta erilaista psykoterapiasuuntausta ja terapiaan hakeutuva henkilö on usein hyvin vaikealta tuntuvan tehtävän edessä valitessaan itselleen sopivaa terapiamuotoa.

Yksi toimiva tapa hahmottaa eri psykoterapiamuotoja on lähestyä asiaa sen kautta, minkä ne ajattelevat olevan koettujen oireiden taustalla.

Psykoanalyyttisessä ja psykodynaamisessa psykoterapiassa ajatellaan, että ihmisen ongelmien perimmäiset syyt ovat alitajuisia. Lähes kaikilla meillä on tästä myös omakohtaista kokemusta, koska emme aina tavoita toimintamme motiiveja. Me vain ajaudumme toistuvasti samankaltaisiin tilanteisiin tai ihmissuhteisiin.

Kognitiivinen psykoterapia puolestaan painottaa alitajunnan sijasta ihmisen tietoisia ajatuksia ja sisältää enemmän tavoitteellista työskentelyä kuten kotitehtäviä.

Kumpaakin lähestymistapaa yhdistää se, että ihmisen omalle kokemuksella annetaan sille kuuluva arvo eikä häneen suhtauduta alentuvasti. Yleensä asiakkaaksi hakeutuva henkilö on ehtinyt pohtia omia ongelmiaan läpi koko elämänsä ja jos niihin olisi olemassa yksinkertainen ratkaisu, niin hän olisi luultavasti löytänyt sen.

Helppojen ratkaisujen sijasta psykoterapian tavoite onkin pelkäämättä ja rauhassa tutustua asiakkaan koko sisäiseen maailmaan. Terapeutilla on vaitiolovelvollisuus. Terapiassa ei ole pyhiä eikä pahoja kysymyksiä eikä mitään sellaista, mitä ei voitaisi tarkastella yhdessä terapeutin kanssa. Jo tämä usein auttaa. Syy-yhteyksien oivaltamisen kautta on kuitenkin mahdollisuus aitoon ja pysyvään muutokseen.